Fb.n ihmeellisessä maailmassa törmäsin taas eräänlaiseen NämäKirjatSinunOnPakkoLukeaEnnenKuolemaasi listaan. Listaan oli (kriteereita ilmoittamatta) listattu 100 opusta jotka pitäisi siis saada kahlattua läpi, onneksi selvitin jo puolet listasta mutta en edes ole surullinen kun jouduin toteamaan ettei lista kohdallani täyty IKINÄ. Listassa oli muutama opus jota olen tuloksetta yrittänyt kaahlata läpi. Ampukaa jos lystäätte..mutta Harry Potter on puuduttavinta lukemista ikinä! Olen jopa nukahtanut kesken Potter elokuvan eli idea ei pure äänin eikä tehosteinkaan höystettynä. Ja edelleen - elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille! Piste! Myönnyn lukemaan Sinuhea ja muutamaa muuta klassikkoa joita listassa on mutta se kaatuu sitten lukemaan 99, Pottereja vajaa!
1. Armas Gerdt: Petrin matka Myyrmanniin Kirja tarttui mukaan kirjastosta ihan vahingossa, aihe on edelleen ja aina kuitenkin ajankohtainen, Myyrmanni oli viimeksi esillä eilen Ajankohtaisessa Kakkosessa. Luin kirjaa kolmesta näkövinkkelistä: lukijan, vanhemman ja muka-ammattikasvattajan näkökulmista. Lukijan näkökulmasta ei mikään mestarillinen teos, mutta toisaalta kirjoittaja on isä, joka joutuu poikansa kuoleman jälkeen psykiatriseen hoitoon ja terapioi itseään kirjoittamalla joten sallittakoon ei-kirjalilijamainen ote. Kirjassa isä pukee tuntojaan yhteen Suomen traagisimmista teoista, Myyrmannin ostoskeskuksessa räjähti 11.10.2002 pommi joka surmasi 7 ihmistä ja haavoitti useita kymmeniä heidän loppuelämäkseen. Vanhemman roolissa lukiessani mietin isän tuskaa ja surua, oma poika on kuollut mutta samalla vanhemmat joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että heidän poikansa on tehnyt tahallaan/tahattomasti järkyttävän veriteon. Olisivatko isä ja äiti voineet tehdä mitään toisin? Muka-ammattikasvattajan roolissa luin kirjaa työlasit päässä, miten on mahdollista että yhteiskuntamme voi jättää jonkun ihmisen yksin vuosikausiksi? Miten kukaan opettaja ei puuttunut kiusaamiseen? Kukaan kuraattori ei reagoinut yksinäiseen, hiljaiseen poikaan? Miten yksikään samanikäinen nuori ei reagoinut mitenkään? Kaikenkaikkiaan siis hyvä kirja! En tosin tiedä miten uppoaa ihmiseen joka tienaa elantonsa vaikka tietokoneiden parissa tai myymällä moottorikelkkoja, kokeilkaa joku ja kertokaa!
2. Emily Wu: Kuin hyöhen myrskytuulessa Nuoren tytön kasvutarina Kiinan kulttuurivallankumouksen vuosilta imaisi mukaansa kerralla. Kirja on surullinen, karu ja perheen tarina tuntuu päättymättömältä piinalta mutta antaa hienon kuvauksen ajasta joka ei ole edes kaukaista historiaa. Miten näin on voinut käydä? Suosittelen!!!
Petit Anglaise jäi kesken..eli ei numeroa mutta varoituksen sana. Luen joskus täyttä soopaakin, kevyttä viihdeläppää voi lukea ilman aivoja ja joskus vaan on aivoton olo. Tähän tarkoitukseen kirjan lainasin muttei täyttänyt soopani alarajaa.. yritin sinnikkäästi mutta elämä patonkien ja Eiffeltornin varjossa ranskaa vääntäen ei iskenyt, ei yhtään.
3. Brady Udall: Edgar Mintin ihmeellinen elämä Takakansi lupaa uutta Forrest Gumpia ja pistää epäilyttämään, silti aloitin ja yllätyin. Kirjasta ei voi paljoa kirjoitella paljastamatta kirjan sisältöä joten totean vain että lukekaa!! On mukaansatempaava, hienosti kirjoitettu ja humoristinen tarina puoliverisen intiaanipojan nuoruudesta. Jokainen kirjan tapauhtuma on kuvattu hienosti ja kirjan maisemat, tapahtumapaikat, ihmiset jne. piirtyvät verkkokalvoille lukemisen mukaan. Toimi!
4. Ilkka Remes: Shokkiaalto Pukin tuoma lahjakirja, taattua Remestä. Eriasia onko kirja hyvä vai luettava, Remesfaniin uppoaa helposti ja lukihan tuon ennemmin kun selkäänsä otti mutta ei mikään wow. Päähenkilöinä taas kerran poliisi josta ei tiedä onko hän hyvä vai paha ja poliisi "historialla" sekä laaja tapahtumakenttä Venäjä-Suomi-Saksa politiikan areenoilla. Ehkä liikaa sisältöä ja viittauksia Koiviston politiikkaan, Kekkosen kenkiin jne. Jos Remeksestä tykkää niin antaa palaa!
Ja nyt on siis 5.1..apua..on pakko mennä lukemaan loppuun keskeneräinen kirjani. Kirja per päivä tahti hiipuu muuten. 
